Nyt asumme Suomessa. Asunto on melkoisessa kaaoksessa, ei ole rouva oikein jaksanut innostua tavaroiden laittelusta. Tai voisihan sitä innostua, jos olisi paikka mihin laittaa tavarat, mutta kun kaapit olivat jo valmiiksi täynnä roinaa.
Viimeiset päivät Dubaissa olivat erilaisia mitä
olin kuvitellut. Koska olimme kaksi viimeistä yötä hotellissa, olin ajatellut
viettäväni leppoisaa aikaa altaalla sekä kavereita nähden. Toki näin kavereita
ja altaallakin tuli käytyä, mutta leppoisuus oli kaukana. Tehtävää riitti vielä
aivan viimeisille minuuteille.
Lento Suomeen lähti keskiviikkoiltana. Lähtöpäivä
sisälsi viimeiset pikaiset Marina-kahvit, viimeiset tavaran viennit,
nettisopimuksen irtisanominen ja lankapuhelimen palauttaminen sekä asiointia
DEWAssa (vesi- ja sähkölaitoksessa). Kaiken ehdimme tehdä ja lentokentällä
olimme jopa puolisen tuntia ennen poikien tuloa. Kone olikin hieman myöhässä,
joten saimme nauttia laatuajasta poikien kanssa lentokentällä. Herrat eivät
oikein tätä laatuaikaa ymmärtäneet maukumisesta päätellen. Poikien lento
jännitti minua hieman, varsinkin kun aluksi check-innissä löytyi vain paikka
yhdelle kissalle ja kahdelle matkalaukulle (ja kissoja oli kaksi ja laukkuja
viisi). Lopulta homma selvisi, onneksi tuo aviomies on sangen rauhallinen
asioiden hoitaja. Minä kävelin kaukana virkailijoista, etten olisi suustani
mitään sopimatonta päästänyt.
Mutta matka meni lopulta hyvin. Pojat tunnistivat
heti tutun kodin ja menivät ruokakippojen paikalle odottamaan purtavaa. Ensimmäisenä
yönä päästimme pojat myös makuhuoneeseen, kun ajattelimme, että ovat matkasta
stressaantuneita. Eipä heillä mitään stressiä ollut, suurin huoli pojilla
tuntui olevan mistä saa tarpeeksi ruokaa, olihan koko matka-aika ollut paastoa.
Jossain vaiheessa kirjoitin, että blogi tulee
päivittymään kun minulla on jotain kirjoitettavaa Dubaista. Nyt olen kuitenkin
tullut siihen tulokseen, että tämä blogi oli tässä, olihan blogin tarkoitus kertoa
elämästämme Dubaissa eikä Dubaista Suomesta katsottuna. Toki, jos joku haluaa
minulta jotain asiaan liittyvää kysellä, vastaan kyllä mielelläni.
Elo Suomessa jatkuu lähes samanlaisena kuin
aiemminkin. Aviomies aloitti eilen työt yrityksessä, jossa työskenteli ennen
kuin lähdimme Arabian niemimaalle. Minulla työt alkavat ensi viikolla. Pojat
katselevat kaihoisasti varpusten perään omassa ulkoilutilassaan. Mutta pientä
muutosta on tullut. Luimme samaan aikaan uutisen ”muslimiasuun pukeutunut mies
hyökkäsi kirkkoon Suomessa”. Kumpainenkin huudahti lähes samaan aikaan ”muslimiasu?”.
Ehkäpä perspektiivi asioihin on tullut laajemmaksi kuin aiemmin.
Mutta nyt kutsuvat purkamattomat matkalaukut. Tavarat
mahtuvat kaappeihin tai sitten ei, inshallah. (No, ei tuo vuosi nyt noin paljoa
vaikuttanut. Oikeasti pitäisi kirjoittaa tavarat mahtuvat kaappeihin tai jos
eivät, niin sitten menemme ostamaan Ikeasta lisää kaappeja.)
Kiva kun jaksoit lukea, tack och adjö.
