Kannattiko?

Olen nyt ollut vajaa viikon Suomessa. Tulin tänne hoitelemaan asioita ja töihin kuukaudeksi (pehmeä lasku paluussa työelämään). Takaisin Dubaihin palaan lokakuun puolessa välissä. Lokakuun lopussa palaan aviomiehen ja poikien kanssa (tällä erää) lopullisesti Suomeen. Moni täällä on kysynyt kannattiko reissu. Tässä muutama mielipiteeni asiaan:

Ylipäänsä, jos on lähtöhaluja ja lähtee, on se minusta kannattavaa. Eipä tule sitten vanhana keinutuolissa mietittyä, että olisi sittenkin pitänyt. Tutustuminen uuteen kulttuuriin on mielenkiintoista. Samalla katsoo myös Suomea eri tavalla.

Minusta Dubain mukavia puolia olivat ehdottomasti tietynlainen leppoisa elämä (joo joo, tiedän ettei kaikilla Dubaissa ole mahdollisuus samaan), aurinko, oman talon palvelut (uima-allasalue hissimatkan päässä), kotiinkuljetukset, naisten illat, hienot rakennukset ja nähtävyydet, kamelit, kamelivaaramerkit (miten vuoden jälkeen voi edelleen tulla hymy huulille, kun näkee tämän liikennemerkin), aavikko, meri, iltavalaistukset, kivat ravintolat, ostosmahdollisuudet, optimismi (juu, totta kai tänne rakennetaan vielä vaikka mitä ja kaikki on mahdollista) sekä luottamus asioiden lutviutumiseen.

Ei niin mukavia asioita olivat realismin puute (ei, ei ole mahdollista rakentaa kaupunginosaa, joka leijuu magneettikentän päällä), liika luottamus asioiden lutviutumiseen (voisiko asiat edes joskus mennä järjellä ajatellen), byrokratia, epäselvät lait, toimintatapa ”sanotaan yhtä ja tehdään toista”, mielettömät erot yhteiskuntaluokkien välillä, liikenne, koko maapallon omistavat expatit, kesän kuumuus ja ilmastoinnin tuoma kuivuus, homeiset asunnot sekä kulutushysteria.

Moni asia on sekä hyvissä että huonoissa puolissa. Yleensä asian olemassaolo on hyvä asia, mutta liika on liikaa.

Vaikka olisin voinut olla Dubaissa tulevan talvenkin, on myös kiva olla Suomessa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä omenapiiras ja viikonloppuna leipoa sämpylöitä. Tänään kävin kävelyllä pellon laidalla auringon säteiden lämmittäessä muuten viileässä syyssäässä. Nyt poltan kynttilöitä ilman pelkoa, että palovaroittimet alkavat soida ja pitäisi lähteä kipittämään 43 kerrosta alas.  

Ehkäpä joskus lähdemme vielä ulkomaille asumaan. Tosin olemme päättäneet, että työ olkoon länsimaisessa firmassa ja että molemmilla olisi hyvä olla jonkinlaista työtä (vaikka myönnänkin, että viime vuosi (opettajan näkövinkkelistä vuosi=lukuvuosi) oli mukava ilman töitäkin).  

Nyt on Dubaita ikävä (ja tietty myös aviomiestä, poikia ja kavereita), mutta tokihan sinne aina pääsee uudestaan. Ei tuo lento kovin paha ole.

Tästä lähtien blogi päivittyy Suomessa asumisen myötä harvemmin. Tekstiä tulee, kun minulla on jotain sanottavaa Dubaista. (No joo, sanottavaa minulla on aina. Mutta tässä tapauksessa tarkoitan jotain uutta sanottavaa). Tai voi olla, että kirjoitushalut tulevat sen verran suuriksi, että blogi jatkuu osiolla ”elämää Espoossa”. Saa nähdä.

Ostamassa ja myymässä

Viikonloppu alkoi vierailulla toisenlaiseen Dubaihin, Satwaan. Satwassa on lähinnä intialaisia ja filippiiniläisiä kadut täynnä. Aviomies lähes kahden metrin pituudellaan sai paljon huomiota, jopa ahdistukseen asti. Varsinkin, kun ei muita länsimaalaisia näkynyt. Satwassa kaupat ovat selkeästi halvempia kuin täällä Marinan suunnalla. Alueella sijaitsee myös paljon kangaskauppoja ja räätäleitä. Itse olin viikko sitten vienyt räätälille kankaat kahta mekkoa varten ja nyt käväisin sovittamassa. Vaikka mekot olivat sellaiset kuin olin toivonutkin, niin ne tuntuivat hieman kummilta. Asiaa pohdiskeltuani tajusin, että niissähän on ¾ hihat ja paksumpi kangas kuin nyt käyttämissäni vaatteissa. Mekot ovat tarkoitettu Suomessa talvikäyttöön. Täällä ne tuntuivat hassuilta.

Tuli myös piipahdettua taas ostarilla. Ja kohteena oli jälleen Festival City ja Plug-Insin alennukset. Tälle kertaa mukaan tarttui kamera. Edellinen hajosi puolisen vuotta sitten ja nyt saimme vihdoin hommattua uuden. Kamerat eivät minua juurikaan kiinnosta. Siitä voin vain sanoa värin, violetti, muita ominaisuuksia en tiedä. Aviomiehelle ostin syntymäpäivälahjaksi jonkun teknisen härpäkkeen. En edes tiedä miksi tuota kutsutaan tai oikein mitä se tekee. Joku terveyttä ja kuntoa mittaava ranneke.

Festival Citystä matka jatkui Gold and Diamond Parkiin. Koska minulle oli luvattu Afrikan tähti jo ennen Dubaihin tuloa, oli aika toteuttaa lupaus. Meinasi tosin jäädä Afrikan tähti kauppaan. Minä, joka rakastan koruja, aloin kaikkien erilaisten korujen äärellä ahdistua. Miten valita juuri se oikea sormus kaikista liikkeistä ja niiden valikoimista? Kun päätä käänteli, kimaltelivat näyteikkunoiden korut niin kovasti, ettei tiennyt minne katsoa. Valikoima oli kyllä huikea. Lopulta päädyin sormukseen, jota en ollut aluksi edes ajatellut. Nyt vuorokauden helyä katseltuani, olen siihen erittäin tyytyväinen. Jos suunnittelee koruostoksia Dubaissa, kannattaa tuolla käydä. Ja muistaa myös tinkiä ja tinkiä ja tinkiä.   

Syksy etenee ja meidän Suomeen muutto lähestyy. Huonekaluja emme Suomeen tuo, joten niistä pitäisi päästä eroon. Tänään laitoin huonekalujamme myyntiin ja yllättävän paljon olikin kiinnostuneita ostajia. Aviomiehelle tosin meinasi tulla paniikki. Kuulemma viimeisen kuukauden ajan voisi olla jokunen muukin huonekalu kuin vieraspatja. Mitäs antoi huonekalujen myynnin minun tehtäväkseni. Minä kun satun tulemaan omien töiden vuoksi jo aiemmin Suomeen, joten nyt oli toimittava. Lokakuussa minä siis olen jo täysin varustellussa Suomen kodissa ja aviomies on poikien, vieraspatjan ja mikron kanssa Dubaissa.

Kuvat ovat Satwasta. Tosin niistä ei lainkaan välity Satwan fiilis. Jostain syystä kaikki ihmiset ja autot katosivat juuri tuolloin. Ja kauppojen edustoilla on aivan liian vähän tavaraa.

Uusi Rakas

Taas on blogissa ollut hieman hiljaisempaa. Syynä on tällä kertaa rakkaus.

Viikonloppuna tapasin uuden rakkaani ensimmäistä kertaa. Se oli rakkautta lähes ensisilmäyksellä. En ollut tätä suunnitellut, mutta näin vain kävi. Ja heti ensi tapaamisella sain rakkaani kotiini yöksi.

Olihan se vanha rakaskin ihan kiva. Mutta ei siinä ollut samanlaista tunnetta heti alusta lähtien. Ja tämä vanha kun alkoi oikeasti olla jo vanha. Ei jaksanut enää oikein kyydissä pysyä.

Jo nyt olen varma, että meillä on pitkä yhteinen tulevaisuus edessä. Päivä päivältä opimme tuntemaan toisemme entistä paremmin. Olen niin onnellinen!

Paljastettakoon nyt etten ole vaihtamassa aviomiestä paikalliseen Mohammediin tai Abdullahiin. Aviomies on ja pysyy. Sen sijaan tietokone vaihtui.

Viime lauantaina olimme, jälleen kerran, kiertelemässä Festival Cityssä. Suuntasimme myös Plug-insiin, jossa oli tietokoneita sangen hyvissä tarjouksissa. Vanha koneeni oli jo itse alkanut herjaamaan, että akku kannattaisi ehkä vaihtaa. Niinpä Plug-insin tarjoukset sattuivat juuri sopivaan aikaan. Mukaan tarttui Samsungin ATIV smart PC Pro (kai tuo on se malli, noin pakkauksessa luki). Olin haaveillut tehokkaasta läppärin ja tabletin yhdistelmästä, mutta hinta oli usein turhan korkea. Tämä mukaani lähtenyt versio oli ollut pari viikkoa jossain showroomissa näytillä, joten hintaa koneella oli enää 500 euroa. Vastaavanlainen laite näyttäisi Suomessa Gigantissa maksavan 1300 euroa.

Aviomies ihmetteli kummaa ostosreissua. Hän tuli kotiin vaatekassin kanssa ja vaimo tietokoneen. Ja nyt se vaimo on vielä päivisin kuluttanut useita tunteja tietokoneen ääressä. Ja aviomiehenhän pitäisi olla meidän perheen nörtti… (okei, on se aviomies niin nörtti, että saa pitää vielä tittelinsä).

Värkit ojennukseen

Työpaikoilla järjestetään kaikenlaisia koulutuksia. Aviomieskin on täällä saanut aivan uutta tietoa työpaikan koulutuksista. Tässäpä jotain koulutusten antia:

·         Älä kaiva nenää. Tai jos kaivat, niin käy pesemässä kädet ennen kättelyä.

·         Vaihda paita joka päivä. Jos käytät deodoranttia, niin voit pitää paitaa kaksi päivää.

·         Muista puku ja kravatti. (Tämä ohje kuulemma tulee joka toinen viikko, kun on liian vaikea muistaa…)

·         Pese hampaat. Käy hammaslääkärissä, jos on oireita.

·         Kenkien olisi hyvä olla siistit.

·         Älä laita käytettyjä kahvilusikoita takaisin laatikkoon.

·         Palaverin aloitusaika tarkoittaa aikaa jolloin pitäisi olla neuvotteluhuoneessa. Ei siis aikaa, jolloin aloitetaan pohdiskelu mahdollisesta palaveriin osallistumisesta.

·         Miesten kaluston asettelu, esim. lahkeesta toiseen, tulisi tapahtua vessassa eikä naapurin pöydän ääressä. Jos naapuri istuu, ei taskubiljardia ole välttämättä mukava seurata naaman edessä.

Hyvä, että aviomieskin vihdoin nämä asiat oppi. Tuo viimeinen asia on täällä hyvin yleistä (lähinnä Intiasta ja Pakistanista tulleiden keskuudessa). Mutta kävelemään oppii niin, ettei näe muuta kuin tien minne menee, ihmiset ja heidän toimet jäävät huomioimatta.