KESÄLOMA

Ensi yönä suuntaan seitsemäksi viikoksi kesän viettoon Suomeen. Mitään en ole pakannut ja pesukonekin reistailee, ettei pyykkiä saa pestyksi. Mutta ainahan voi viedä mukanaan likaisia vaatteita ja aloittaa reissun pyykin pesulla.

Mutta tärkeimmät on tehty. Tiistaina kävin kampaajalla. Tänä aamuna kävin altaalla uimassa ja nauttimassa auringosta (kun eipä taida kotiseudulla juuri nyt aurinko näkyä). Kohta menen hierojalle ja manikyyriin. Illalla on aikaa pakata. Ja mitä en muista, tuokoon aviomies viikon päästä ne tulleessaan.

Joten hello Finland, huomenna nähdään.

Kuvat aikaisemmilta kesiltä mökillä.

Moraalinvartija

Kuka ihmettelee muiden niukkoja vaatteita? Kuka hämmästelee umpikännissä olevaa henkilöä? Kuka nostelee kulmia, kun näkee parin halailevan? Kuka meinaa pyörtyä, kun näkee parin suutelevan? Kuka on tämä moraalinvartija?

Oikea vastaus kysymyksiin on: minä.

Kun on tottunut pukeutumaan (yleensä) (lähes) polvet ja olkapäät peittäviin pukuihin ja nauttimaan alkoholia vain suljetussa tilassa (eikä silloinkaan puhuta umpikänneistä) sekä olemaan aviomiehestä puolen metrin päässä. Kun sitten näkee jonkun toimivan toisin, tuntuu se hurjalta. Myös sangen uskaliaalta.

Miksi en sitten itse toimi näitä sääntöjä vastaan? Täältä löytyy paljon esimerkkejä, jotka eivät kannusta toimimaan toisin. Vuosi dubailaisessa vankilassa suudelman vuoksi ei nyt oikein innosta.

Kun muutaman päivän päästä suuntaan Suomen suveen, voi olla, että alussa tulee jonkun verran ihmeteltyä ihmisten pukeutumista ja käytöstä. Samalla ihmettelen varmasti myös monia arkisia asioita, joita en ole kuitenkaan täällä ollessa tehnyt. Toisaalta elämä täällä on pitkälti samanlaista kuin Suomessa, toisaalta erilaista. Erot Dubain eri alueiden välillä ovat suuret. Marinassa nyt on tottunut melkein kaikkeen (tosin yhtään julkista suudelmaa en ole nähnyt).

Ehkäpä suuntaan ensimmäisenä Suomeen saavuttuani kauppaan ostamaan kukkahatun. Moraalinvartija ja kukkahattutäti, sitenhän se kesä sujuisi sutjakasti, muita neuvoen ja arvostellen. Tai sitten suuntaan kauppaan ostamaan mansikkasiiderin. Tai sitten vain suuntaan Suomen kotiimme päiväunille, en kuitenkaan saa lennoilla nukuttua.

Mitä tänään syötäisiin?

Tehdään heti tekstin alkuun selväksi: en ole uusavuton. Osaan kyllä tehdä ruokaa ja pidänkin ruuan tekemisestä. Täällä vain tuo kokkailupuoli on jäänyt vähemmälle.

Miksi en sitten kokkaile? Ehkäpä suurimpana syynä on, että kotiin tuodaan vaikka minkälaista ruokaa edulliseen hintaan. Kaupassa ruokapakkaukset ovat järkyttävän kokoisia ja siten eivät passeleita meidän kahden hengen talouteen. Nytkin jokunen ruokatarvike, jotka ostin ennen joulua, pitäisi heittää kaapista puolityhjinä pois. Tietty voisi tehdä ruokaa, jossa juuri noita tarvikkeita tarvittaisiin, mutta samankaltaista ruokaa ei tee mieli syödä joka viikko. (Ja nyt tuo perustelu alkaa jo minunkin korvissa kuulostamaan hassulta…).

Toinen syy on onneton keittiömme. Uuni lämpenee maksimissaan 150 asteeseen. Muutaman kerran tuossa karjalanpiirakoita paistaneena voinen todeta, että ruuanlaittokin on välineurheilua. Ja koska meillä ei ole tiskikonetta ja ruuanlaitosta tulee tiskiä… ja, ja, ja…

Olen siis antanut periksi ruuanlaiton suhteen ja päättänyt tukea täysillä paikallista yritystoimintaa. Harmi, ettei täällä jaeta mitään asiakaspalkintoja, kerrankin meillä olisi hyvät mahdollisuudet voittaa.

Muutos ruokavalioon tulee reilu viikon päästä, jolloin Suomen suvi kutsuu. Ruokaa Suomen kotiimme toimittaa vain PizzaTaxi ja se ei nyt pidemmän päälle houkuta. Mutta on kyllä ihana päästä grillaamaan. Toivottavasti aurinko jatkaa esiintymistään myös keskikesällä ja grillaaminen sekä terassilla syöminen onnistuvat.

Mitäpä sitä tänään siis söisi? Alla olevat keittokirjan sivut ovat apuna tätä suurta kysymystä pohtiessani. Mutta ainakin tiedän mitä armas aviomies syö. Toissailtana ruokaa tilatessani puhelun toisessa päässä ollut henkilö kuuli tilaukseni väärin ja toi aviomiehen ruuan kolmikertaisena. Ostin kaikki ruuat, kun ajattelin, että säilyvät hyvin pakkasessa. Niinpä aviomies syö monena iltana paistettua riisiä vihanneksilla ja kanalla (itse olen kasvissyöjä, joten jää tuo herkku nyt kokematta).

Tässä korkelaatuisessa ja selkeässä kuvassa on vain osa keittokirjastani, valikoima ei ole läheskään näin suppea.

Huh hellettä

Täällä lämpötilat alkavat pikkuhiljaa kivuta siihen pisteeseen, ettei ulkona tee juuri mieli olla. Toki päivittäiset erot ovat suuria. Kuuden asteen ero 34 asteen ja 40 asteen välillä on merkittävä.

Kävelylenkille ulos ei enää mieli halaja. En kuitenkaan vielä ole liittynyt Mall Walkers –ryhmään, jossa ryhmän kanssa voisi harrastaa kävelyä ilmastoidussa ostarissa. Toki ulkona voi vielä olla, ettei hiki puske heti päälle. Tosin on päiviä, jolloin ilmankosteus on niin korkea, että pelkkä paikallaan seisominen hikoiluttaa.

Onneksi uimapaikka on vain hissimatkan päässä. Uimassa tuleekin nykyään käytyä monta kertaa viikossa. Aamupäivällä altaallemme paistaa aurinko, puolen päivän jälkeen voi altaalla nauttia varjosta. En aiemmin ymmärtänyt mitä järkeä on laittaa allas osittain varjon puolelle, mutta nyt ymmärrän kyllä.

Aiemmin en myöskään ymmärtänyt, mitä järkeä on autojen ilmastoiduissa penkeissä. Nyt olen keksinyt niidenkin hyödyn. Jos auto pitää jättää auringonpaisteeseen parkkiin, ei lähteminen heti onnistu, kun ratti on niin kuuma. Tämä siitäkin huolimatta, että olisin laittanut aurinkoesteet ikkunaan.

Mutta on täällä jotain kylmääkin. Asuntojen lattiat ovat usein laattalattioita. Näin myös meillä. Lattia on välillä jopa niin kylmä, että iltaisin vedän villasukat jalkaan, vaikka ulkona olisikin yli 30 astetta lämmintä.

Kuvat ovat meidän altaalta. Toinen meistä on viettänyt talven aikana enemmän sisätiloissa ja toinen tykkää olla ulkona. Aviomiehen jalkapohjat kuvan vasemmassa laidassa.