Desert Park, Sharjah

Dubain vieressä olevat emiirikunnat ovat Abu Dhabi ja Sharjah. Sharjah on jäänyt meillä vähemmälle tutustumiselle. Sen kerran kun siellä on ajellut, on ihmisiä ollut julmetusti liikkeellä eikä paikka ole houkutellut. Sharjah on myös vanhoillisempi, esim. alkoholia ei saa edes hotelleista.

Viikonloppuna automme kuitenkin suuntasi Sharjahiin. Olimme kuulleet kehuja Sharjahin museoista, joten suuntasimme Desert Parkiin. Desert Parkista löytyy Arabia´s Wildlife Centre, Sharjah Natural History Museum ja Children´s Farm. Vierestä löytyi myös Sharjah Monument, korkea rakennelma keskellä erämaata Sharjahin ponnisteluista arabialaisen kulttuurin vaalimisen puolesta.

Sisäänpääsy Desert Parkiin oli aikuiselta 15aed (3e). Menimme ensimmäisenä katsomaan Arabian niemimaalla asuvia eläimiä. Liskot ja käärmeet eivät olleet suosikkejani, mutta onneksi oli nähtävillä myös paljon muitakin eläimiä. Tilat eläimillä olivat ihan hyvät, joten ei tehnyt senkään puolesta pahaa katsella niemimaan ihmeellisyyksiä. Paikka oli sangen positiivinen kokemus. Erittäin miellyttävä kohde varsinkin näin kuumemmalla, ihmiset olivat ilmastoidussa sisätilassa ja eläimet joko terraarioissa, sisäaitauksissa tai ulkona.

Seuraavaksi jatkoimme luonnontieteelliseen museoon. Museossa kerrottiin maailman synnystä sekä eri eläinten ja kasvien sopeutumista elämään Arabian niemimaalla. Kertomuksien lisäksi oli myös toiminnallisia pisteitä. Itse en enää oikein jaksanut keskittyä jurakauden kiviin, joten tämä toiminnalliset osiot olivat kyllä kivaa vaihtelua. Tämäkin museo oli sangen positiivinen kokemus.

Henkilökunta oli pääsääntöisesti hyvin ystävällistä ja hymyileväisiä. Yksi paikallinen töissä ollut rouva kyllä ilmaisi mielipiteensä vaatteestani. Rouva oli töissä museon myymälässä ja kun saavuin paikalle, katsoi hän minua paheksuvasti päästä varpaisiin ja aloitti kovan arabiankielisen puheen toiselle myyjälle. Toinen myyjä vain toivotti meidät tervetulleeksi eikä kommentoinut mitään. Olin tietoisesti valinnut olkapäät ja polvet peittävän mekon, mutta ensi kerralla taidan laittaa vielä jotain peittävämpää Sharjahin museoihin tutustuessa. 

Kuvat ovat aika tylsiä, koska sisällä museoissa ei saanut kuvata (ei sen vuoksi, että kuvaaja olisi jotenkin lahjaton valokuvauksen suhteen ja kamerana toimii edelleen kännykkä, kun oikea kamera sattui muutama kuukausi sitten hajoamaan).

Synttärit

Tulipa tuossa mennä viikolla täytettyä vuosia. Varsinaisena juhlapäivänä olin vapaaehtoistöissä koulussa. En vienyt kouluun mitään tarjottavaa, koska ajattelin, ettei kukaan päivästä tiedä. No, olin joskus luokan numerohirmulle asiasta maininnut ja tokihan hän juhlapäiväni muisti. Ja tietty kyseltiin tarjottavia, mutta eipä ollut.

Illalla oli tarkoitus mennä aviomiehen kanssa lähihotellin 54. kerroksen baariin. Tulihan siellä käytyä. Oli vain niin täyttä, että saman tien sai lähteä kotia. Onneksi kotoa löytyi shamppanjaa.

Synttäreiden kunniaksi halusin tehdä jotain erilaista, joka sopisi Dubaihin. Niinpä eilen menimme aviomiehen kanssa Burj Khalifan Atmosphereen ja nautimme kullalla koristeltuja drinkkejä. Paikka vielä tarjosi synttäreiden kunniaksi kullalla koristellun suklaaleivoksen. Tulipa sitten juotua ja syötyä kultaa, tuota myrkyllistä jalometallia. Ja koska halusin kullasta kaiken hyödyn irti, niin koristelin vielä kyntenikin koristeena olleella lehtikullalla. Aviomies ei ihan ymmärtänyt tätä avantgardista tekoa. Parin käsien pesun jälkeen tämä koristelu olikin hävinnyt.

Burj Khalifasta Dubai Malliin kävellessä näkyi tuttu G-sarjan mersu pysäköintipalvelun alueella. Auto oli sama, joka meidät viikko sitten ohitti Fujairahin tiellä. Sheikki oli siis tullut ostoksille. Tällä kertaa emme nähneet sheikkiä. Nälkä meni sheikin edelle ja suuntasimme syömään Dubain suihkulähteiden äärelle. Jos Dubaissa haluaa kerralla bongata monta kallista autoa, kannattaa mennä Dubai Mallin Valet Parkingin puoleiselle ovelle hengailemaan.

Vielä tänään pystyn hyödyntämään juhliani. Synttäreihin vedoten sain aviomiehen lupautumaan rannalle. Herra kun ei oikein näitä aurinkoihmisiä ole ja kuulemma omassa altaassa on parempi uida.

Kuvissa yksi kultadrinksu, kullan rippeet kynnessäni ja sheikin (ruma) auto.

Draamaa Dubaissa

Meillä on aviomiehen kanssa tapana pelata erilaisia lautapelejä. Pelisessiot ovat välillä hieman jäätäviä, kun toinen meistä ei pidä lainkaan häviämisestä. Tämän illan Menolippu-pelisessio meni seuraavasti:

Menolipussa on tarkoitus rakentaa erilaisia junareittejä. Ensimmäisen pelin voitti aviomies, kun meni penteles heti rakentamaan kriittisen Dallas-Houston reitin. No, tokihan piti pelata myös toinen peli, jotta voisin saada revanssia. Heti alussa minä rakensin kyseisen kriittisen reitin. No, mitä teki aviomies? Rakensi heti Houston-New Orleans pätkän. Ne ketkä peliä ovat pelanneet, tietävät, että lyhyen rautatien rakentamisella voi olla suuret seuraamukset.

Peli läheni loppuaan ja sananvaihto toisen pelaajan osalta tiivistyi. ”Et v#%?u rakenna sitä reittiä” kuultiin useamman kerran. Kuitenkin aviomies rakensi kyseisen kielletyn reitin ja meni voittamaan pelin. No, siinä vaiheessa päätin, että voittaja korjatkoon pelin jäljet ja lähdin sohvalle lipittämään viiniä. Hieman tilanteen rauhoituttua kyselin aviomieheltä, että mitä sanaa ei ymmärtänyt: Et, v#%?u, rakenna, sitä vai reittiä? Itse päättelin, että et oli tuntematon sana. Aviomies totesi, ettei tajunnut olevan v-alkuisen sanan ruumiillistuma.

No, tilanne päättyi lopulta mukaviin tunnelmiin. (Heh heh, edelleen naurattaa… MINÄ VIHAAN HÄVIÄMISTÄ!).

Että tällaista draamaa täällä. Vakava oli tilanne, vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkään. Kuvassa herra Uuno on tullut auttamaan pelin korjaamisessa.

Snorklaamassa Fujairahissa

Eilinen päivä meni kaloja katsellessa Arabiemiraattien Omaninlahden puolella Fujairahissa. Hiukan snorklaaman lähtö epäilytti, kun säätiedotuksessa luvattiin Fujairahiin +47. Lopulta päädyimme kuitenkin matkaan ja lämpöäkin oli paikan päällä vain 44 astetta.

Otimme kohteeksi Snoopy Islandin. Saaren lähellä on julkinen ranta, josta olisi vielä jaksanut saarelle uida. Me päätimme kuitenkin ostaa päivän rantaliput Sandy Beach Hotelliin (75aed, 15e), jotta pääsisimme snorklauksen jälkeen suihkuun. Samalla saisi nauttia myös hotellin muista palveluista. Hotelli oli hieman epäsiisti, mutta ajoi asiansa: pääsimme suihkuun ja saimme rantabaarista syötävää ja juotavaa.

Olimme ajatelleet, että jos paikalla ei näy ketään muuta, emme mekään kuumuuden takia mereen mene. Mitä vielä, meri ja ranta olivat melko täynnä ihmisiä. Kuulemma venäläiset matkanjärjestäjät tekevät päiväreissuja hotellille. Venäjä olikin yleisin puhuttu kieli. Kuumuus tuntui lähinnä kun aurinkorasvaa laittoi. Hikiseen ihoon ei rasva oikein tartu. Myös hiekka oli niin polttavaa, että ilman kenkiä ei siinä pystynyt kävelemään.

Snorklauksen antina oli muutama hauskan näköinen pallokala, papukaijakaloja, värikkäitä pikkukaloja ja pohjaan helposti maastoutuvia tylsähkön värisiä kaloja. Huikeasta lajitunnistuksesta voi päätellä, etten ole biologian opettaja.

Takaisin Dubaihin ajoimme välillä pienempää tietä (=yksi kaista kumpaankin suuntaan) pitkin. Tällä tiellä oli myös paljon rekkoja, joten kovin lujaa siinä ei saanut ajaa. Jossain vaiheessa aviomies ilmoitti, että taitaa meidän sheikki ajaa ohi. Auton rekisterinumero kun oli Dubai 1. Ja sheikkihän siinä oli. Lasit eivät olleet tummat, joten sheikin tunnisti hyvin. (Hänen kuvaansa ei voi Dubaissa välttää. Lähes joka paikassa ja tien varrella on sheikki Mohammedin kuva, joten tunnistus onnistui helposti). Todennäköisesti tämä jää sheikin ja meidän ainokaiseksi kohtaamiseksi. Mutta ainakin voin sanoa nähneeni henkilön, joka on mahdollistanut Dubain kasvun. Ja ideoinut Dubaihin maailman hienoimpia asioita. Ja tehnyt vaikka mitä upeaa lehtien mukaan.

Viimeisessä kuvassa lämpötila oli ehtinyt jo laskea miellyttävään 43 asteeseen.

Koulussa

Tällä viikolla pari päivää on mennyt vapaaehtoisena erityiskoulussa. Koulu on sama missä kävin tutustumassa viime syksynä. Olen avustanut luokkaa, jossa nuorimmat oppilaat ovat 16-vuotiaita ja vanhimmat päälle parikymppisiä. Luokkaan ensi kertaa mennessä yllätys oli melkoinen, kun suurin osa tiesi missä Suomi on ja yksi tiesi jopa meidän itsenäisyyspäivän. Päivän aikana osa oppilaista on mm. puheterapiassa, fysioterapiassa ja tutustumassa työpaikkoihin. On ollut taide-workshoppia ja kotitaloutta. Tunteja, joissa kaikki olisivat paikalla, on ollut melko vähän. Koulun tiloista kerroinkin jo syksyn kirjoituksessa. Vieläkin suu loksahtaa välillä auki joitakin opetustiloja nähdessä.

On ollut kiva olla koulussa pitkästä aikaa. Hyötynä on ollut koulun systeemiin tutustumisen lisäksi englannin kielen oppiminen. Nyt menee jo algebraa englanniksi, kun sitä Abdullahin kanssa yhdessä laskettiin. Toisaalta päivä vieraassa englanninkielisessä ympäristössä on ollut aika väsyttävää. Iltaisin olen jaksanut käydä uimassa, mutta siinä kaikki. Tilanne korjaantuu kuitenkin heti huomenna kun on suomalaisten Marina-kahvit, joissa puhutaan vain suomea eikä tarvitse olla niin virallinen (vaikka ainahan minä toki parhaani tämän suhteen yritänkin).

Perus arkea

Mitäpäs tänne aavikon laidalle. Arki soljuu normaalisti Suomen reissun jälkeen. Ympäri vuorokauden on lähemmäs 30 astetta lämmintä. Päivällä yli, yöllä alle. Tietyöt talomme ympärillä jatkuvat kaaosmaisina. Kaipa siellä joskus pääsee ajamaan sujuvasti. Altaalla on kiva käydä uimassa, varsinkin ilta-aikaan. Ruokaa tuodaan edelleen kotia halpaan hintaan. Annan edelleen tippiä surkean palkan omaaville työntekijöille.

Mutta jotakin uutta arkeen on tullut. Minä olen käynyt parissa työhaastattelussa. Kavereiden kanssa keskusteltaessa puheisiin livahtaa usein kesäloma Suomessa. Kuka lähtee minäkin päivänä ja millä lentoyhtiöllä. Kesällä Dubai tyhjenee.

Nyt on kiva olla täällä. Lämpöä saa varastoon vaikka koko kesäksi. Sateinen kesä ei minua haittaa (ja tässä vaiheessa moni Suomessa asuva on valmis lynkkaamaan minut). Mutta on kiva tietää, että viiden viikon päästä pääsee raittiiseen ilmaan ja mökille.

Nyt tuntuu, että lämpö on hidastanut aivojeni toimintaani, eikä tekstiä oikein irtoa. Palaillaan viikonloppuna asiaan, jos vaikka aivosoluissani jotain tapahtuisi.

Kuvassa tietyömaan sujuvampi puoli, jossa autoilu on vielä jotenkin siedettävää.

Kymmenen päivän Suomi-juoksu

Suomen visiitin jälkeen taas Dubaissa. Kymmenen päivää meni erittäin nopeasti. Lähinnä juosten paikasta toiseen. Paljon ehdin tehdä, nähdä ja kokea, mutta paljon jäi myös tekemättä ja näkemättä.

Oli mukavaa nähdä ystäviä ja sukulaisia. Ihmetellä, miten sieltä talven jäljiltä rumasta maasta kasvaa niinkin kauniita asioita kuin valkovuokkoja. Jänikset ja aasit, joita näin kodin lähellä. Nauravat kasvot vappuna. Imatran riisipiirakat ja Pommac. Kerttu-kissa. Ystävien uusi asunto.

Vähemmän mukavaa oli nähdä humalaiset rautatieasemalla huutamassa ”neekerii” nuorelle somalitytölle. Vajaa tankillinen bensaa maksoi 40e. Kylmä ja kova tuuli Helsingin keskustassa.

Mukaan matkalaukkuun tuli anopin leipomia sämpylöitä, Imatran piirakoita, perunapiirakoita, Oltermanni 17% -juustoa, irtokarkkeja, suklaata (vaikka vannoin etten osta), ruisleipää. Ja aviomiehelle kaksi pulloa Karhu olutta. Oli herra aika otettu tuliaisesta. Vaimo kävi Suomessa ja toi sitten kaksi pulloa kaljaa. Seuraavalla kerralla tuon vielä HK:n sinistä.

Seuraavat kuusi viikkoa menevät aavikon laidalla. Sen jälkeen Suomeen kesälomalle seitsemäksi viikoksi.

Kuvassa vanhin kissamme Kerttu, joka jäi korkean iän vuoksi asumaan Suomeen äitini luokse. Ikää neidillä on 19 vuotta.