Töissä Dubaissa

Työskentely Dubaissa tuo monenlaisia mielikuvia ihmisille. Olen huomannut, että osa ajattelee rahaa tulevan vaikka kuinka paljon, aivan sama mitä tekee. Osa ajattelee, että töissä käydään muutama tunti päivässä hengaamassa ja loppuaika vietetään rannalla palmun alla. Osa kuvittelee, että kaikki pukeutuvat kaapuihin.

Aviomiehen töissä suurin ero Suomeen verrattuna on työtuntien määrässä. Ei aviomies Suomessakaan tehnyt 40-tuntista työviikkoa, mutta täällä työtunnit ovat menneet uusiin ulottuvuuksiin. Töitä tehdään ja paljon. Minusta välillä aivan liikaa. Onneksi 65-tuntisia työviikkoja ei ole aina, joskus tunnit jäävät jopa alle 60. Ja mitä toisilta suomalaisilta kuulee, niin sama meno on muillakin työpaikoilla.

Aviomiehen työpaikalla miehillä pitää olla puku tai paikallinen perinnevaate. Naisilla normaalit länsimaiset vaatteet tai abayat. Minihametta ei kuitenkaan suvaita. Perinnevaatteita pitävät vain arabit.

Dubai on aikamoinen kulttuurien sulatusuuni. Tämä näkyy tietysti myös työpaikalla. Tällöin tulee uusia näkökantoja, mutta myös uudenlaisia haasteita. Vaikka täällä tällä hetkellä on käynnissä emiratisointi -ohjelma, jossa firmojen, jotka palkkaavat ulkomaalaisia, pitää palkata myös paikallisia, ei kaikilla työpaikoilla kuitenkaan paikallisia näy. Erot työkulttuurissa ovat kuulemma olleet liian suuret. Kärjistäen, rikkaat arabit ovat tottuneet että muut tekevät työt.

Palkkataso vaihtelee suuresti. Palkkaan vaikuttavat omat neuvottelukyvyt ja kansallisuus. Ja vaikka palkka täällä saattaa tuntua hyvin suurelta, pitää muistaa, ettei eläkettä kerry. Täällä on myös monia pakollisia veronkaltaisia maksuja, joten rahareikiä on viranomaisten taholtakin vaikka tuloveroa ei maksetakaan.

Töitä tuntuu täällä tällä hetkellä olevan tarjolla. Tosin työolot, -ajat ja palkka eivät aina ole suomalaisen mieleen. 

Sinä olet

Nyt vuorotteluvapaalla on ollut paljon aikaa lukea. Olen lukenut kirjoja sekä netin kätköistä löytyviä tekstejä. Eräänä kertana netissä seikkaillessani löysin Ilpo Tiihosen Sinä olet -runon. Laitanpa runon tänne ilostuttamaan myös muita.

Sinä olet

Tarvitset kattilan ja patjan

ja vettä. Ja mitä muuta?

Jotain jonka vuoksi nukkua

tai sitten tuijotella kuuta.

Tarvitset katon pääsi päälle

ja seinät. Ja mitä muuta?

Jotain jonka vuoksi herätä

kun aamu soittaa pihapuuta.

Ja sinä aivan yksinkertaisesti

tänäänkin hengität.

Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet

kuulet ainakin lähimmät.

Tarvitset lujan päätöksesi,

sen, minkä olet tehnytkin –

että täällä minä elän

enkä käänny takaisin.

~Ilpo Tiihonen

Lämpenee, lämpenee

Ennen Dubaihin muuttoa olin ajatellut, että Dubaissa on lämmintä, kuumaa tai todella kuumaa. Nyt yhden talvikauden täällä eläneenä voin todeta, että välillä on ollut jopa kylmä.

En olisi uskonut, että ihminen tottuu lämpöön näin nopeasti. Tullessamme lokakuun lopulla, oli lämmintä reilu 30 astetta. Muistan kuinka aluksi hiki virtasi. Nyt talvisaikaan, kun täällä on ollut hieman yli 20 astetta lämmintä, olen välillä palellut kunnolla. Kun äitini oli täällä käymässä, en suostunut menemään kylmyyden takia uimaan. Äidistäni oli ihanan lämmintä. Kotona meillä on ollut lämmitin päällä ja villasukat ovat olleet ehdottomat. Tuulella on ollut iso vaikutus. Ja meillä tässä rannan läheisyydessä tuntuu tuulevan sangen useasti. En sentään ostanut toppatakkia, vaikka niitäkin täällä ihmisillä näki. Lämmintä oli kuitenkin yli 20 astetta.

Nyt talvi alkaa olla ohi ja lämpötilat kipuavat pikku hiljaa yli 25 asteen. Eilen altaalla oli sen verran lämmin, ettei auringossa kauaa viitsinyt maata. Aviomies kävi uimassa, minä en vieläkään uskonut, että vesi on lämmintä. Odotan kovasti muutamaa lämpöastetta lisää ja uimista. Meriveteen olen vasta kastanut varpaani.

Kesäaikaan en Dubaissa ole ollut. Kuulupuheiden mukaan matka talolta autolle saa jo ihmisen hikoilemaan. Yli 40 astetta päiväsaikaan on normaalia. Odotan hieman pelonsekaisesti kesän kuumuutta. Tosin lähden kuumuutta pakoon Suomeen kesäkuun puolivälissä ja tulen takaisin taas elokuun alussa. Nyt mietityttää kuinkahan tarkenen kesällä Suomessa?

Kuvasta huomaakin, että kameran osto on edessä. Kuviin tulee kummia tummia laikkuja (ja kyllä linssi on putsattu useasti, ei johdu siitä).

Flunssassa

Olen tänään ollut hieman kipeänä kotona. Aika on mennyt lähinnä nukkuessa ja koneella surffaillessa. Niinpä olen päivän aikana saanut hurjasti uutta hyödyllistä tietoa.

Olen lukenut arabimaissa asuvien suomalaisten blogeja. Hauska havaita arabimaissa tiettyjä yhtäläisyyksiä, joita ulkomaalaiset kokevat. Byrokratiaa tuntuu olevan joka maassa. Välillä blogeja lukiessa tuntuu, että me olemme tämän asian suhteen päässeet helpolla, vaikka asian tiimoilta ovat täällä muutamat yöunet menneet. Työpäivät tuntuvat myös olevan täällä suunnalla maailmaa erittäin pitkät. 8-tuntinen työpäivä on monelle haave. Tosin aviomiehen mukaan aikaa ei aina järin tehokkaasti käytetä. Työajasta paljon kuuluu erilaiseen sähellykseen ja turhaan toimintaan. On arabimaissa erojakin. Yksi iso ero on naisen asemassa. Yksi blogi, jota seuraan mielenkiinnolla, on suomalaisen naisen Saudi-Arabiasta pitämä Blue Abaya-blogi. Kannattaa vilkaista blogia, ainakin minun mielikuvani (sekä hyvässä että pahassa) ovat Saudi-Arabiasta tämän myötä muuttuneet.

Blogspotista näen millä hakusanoilla on minun blogiini päädytty. Tuskin henkilö, joka haki Turbon toimintaa, tarkoitti tällä meidän Manun touhuja. Hidas rekrytointiprosessi kuvaa täysin mieheni rekrytointia tänne. Eihän se kestänyt kuin 14 kuukautta. Alkoholi Dubaissa näyttää olevan paljon haettu sanapari. Lihasjumeista olen toki maininnut, mutta eipä näissä teksteissä mitään hyödyllistä tietoa asian tiimoilta ole. Mutta ”tule kanssani ammeeseen” ihmetyttää minua suuresti. Miten ihmeessä tuolla haulla on päädytty tähän blogiin?

Kuten tekstistä voi päätellä, minulla on ollut tänään hyvin paljon aikaa…

Minilomanen Abu Dhabissa

Viikonloppuna suuntasimme Arabiemiraattien pääkaupunkiin Abu Dhabiin. Tarkoituksena oli perjantaina käydä teemapuisto Ferrari Worldissä ja lauantaina Sheikh Zayed Grand Moskeijassa. Huoneen olimme varanneet St. Regis Saadiyat Island Resortista.

Lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä. Puolen tunnin ajon jälkeen matkanteko pysähtyi. Radiosta kuulimme polttoainerekan joutuneet onnettomuuteen, jonka vuoksi liikenne pysähtyi Dubain ja Abu Dhabin välillä lähes täysin. Kun nelikaistainen motari oli tukossa ja ihmisillä menohaluja, huomasimme mielenkiintoisia etenemistapoja. Nopeasti neljän virallisen kaistan viereen tuli oma viides kaistansa, joka oli osittain pientareella. Muutama meni motarin vieressä aavikollakin. Huvittavimpia olivat autot, jotka yrittivät kaistojen läpi pientareelle. Lopulta kolmen tunnin jälkeen olimme edenneet onnettomuuspaikalle. Kun Suomessa on tottunut poliisin hoitavan liikenteen ohjauksen onnettomuustilanteissa, tuntui paikallisen poliisin toiminta hieman kummalta. Poliisit ihmettelivät (edelleen) onnettomuuspaikkaa ja kaikilta kaistoilta autot punkivat itseohjautuen pientareelle ohittamaan onnettomuuspaikan. Meidänkin vuokra-Toyota selvisi pienestä off road -lenkistä hyvin, vaikkei nelivetoa ole nähnytkään.

Koska aikaa meni menomatkaan aiottua kauemmin, päätimme jättää Ferrari Worldin toiseen kertaan. Suuntasimme Abu Dhabissa suoraan hotellille. Hotellista ei voi puhua muuta kuin ylistävin superlatiivein. Aivan ihana paikka. Meidät oli siirretty tavan huoneesta valtameri-sviittiin, jossa neliöitä oli 105 ja näkymä altaalle ja merelle. Kiitos tästä muutoksesta meni aviomiehelle, joka entisessä työssään matkusti niin paljon, että sai Starwood-ketjun platinakortin. Silloin matkatyöaikana tuo matkustelu ei tuntunut niin kivalta, nyt kylläkin. Valitettavasti kortti vanhenee parin viikon päästä. Erityisen maininnan hotellista saa allasalueet, jotka olivat erinomaiset. Erikseen oli lastenallas, perheallasalue ja aikuisten allasalue. Myös henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Tätä hotellia voin todella suositella.

Hotellilta lähdimme ajamaan Abu Dhabin läpi moskeijalle. Pienen automatkan perusteella voinen todeta, että Abu Dhabi vaikutti Dubaita vihreämmältä kaupungilta.

Moskeijaan mentäessä oli oltava ”säädylliset” vaatteet päällä. Lisäksi sisällä naisilla piti olla huivi ja abaya (naisten pitkä musta kaapu), joita sai lainata moskeijasta. Pettymyksekseni en saanut lainaksi oikeaa abayaa, vaan Punahilkan nuttua muistuttavan vaatekappaleen. Päättelimme, että henkilöt, joilla oli pitkät housut tai hame, saivat nämä lyhyemmät nutut ja varsinaiset abayat annettiin lyhyemmät vaatteet omaaville. Tai sitten ne lainattiin vain periaatteella mikä virkailijan käteen sattui tulemaan. Itse moskeija oli erittäin kaunis sekä sisältä että ulkoa. Valitettavasti sisällä pääsi vain miehille tarkoitettuun suureen rukoushuoneeseen.

Olen joskus saanut palautetta, että pitäisi olla kuvia aviomiehestä ja minusta. Nyt laitan kuvan minusta. Minä olen moskeijasta poistuessa se, jonka mustan nutun alla vilkkuu sinikukkainen mekko. 

Kusiluikku ja Pullataikina

Rakkaalla on monta nimeä. Niinpä meidänkin kissaherrat tunnetaan nykyisin myös nimillä Kusiluikku ja Pullataikina.

Herra Manu, alias Kusiluikku, on erittäin innostunut veden liikkeistä. Ehdoton suosikki on aamuisin, kun aviomies käy suihkussa. Siinä on ammeen reunalla kiva katsella suihkun jälkeen mihin loput vesipisarat häviävät. Mutta herra Manu on fiksu. Hän on keksinyt, että pystyy itsekin tuottamaan nestettä. Ja vieläpä keltaista, joka erottuu hyvin valkoisessa ammeessa. Sitä vasta onkin mielenkiintoista seurata. Välillä keltaisen nesteen lisäksi on ammeeseen tullut myös isommat jätökset, mutta se ei Kusiluikkua haittaa, pääasia että neste virtaa. Jostain syystä emme aviomiehen kanssa ole tästä yhtä innostuneita kuin nuori Herra.

Herra Uuno ottaa lunkisti. Kunhan vain rapsutus- ja leikkipalvelu pelaa, hänen elämänsä on mallillaan. Toki ei pidä unohtaa ruoka-aikoja. Ja ruoka-aika on yhtä kuin valveillaoloaika. Niinpä herra paisuu kuin pullataikina. Ja kevennetty ruokavalio ei laihanpuoleisen veljen takia onnistu. Veli on solakka ja lihaksikas, Pullataikina täysin toisenlainen. Ja Pullataikinalle käy kaikki, kissanruuasta pastaan ja oliiviin. Omaa ruokalautasta ei voi hetkeksikään jättää vartioimatta, muuten Pullataikina on ominut ruuan jo itselleen. Kokoonsa nähden Herra on edelleen sangen ketterä ja nopea liikkeissään.

Herrat ovat myös alkaneet ilmoittaa aamuyöstä olemassaolostaan. Yleensä Pullataikina raapii ovea puoli viiden maissa ilmoittaakseen, että veljellä ja hänellä on nälkä. Korvatulpat ovat nykyisin yön vakiovaruste. Seuraavat vieraat ovat luvanneet tuoda mukanaan liiketunnistimella varustetut sumuttimet, jotka pitävät kissat poissa ovelta. Odotamme kovasti seuraavia kyläilijöitä!

Kuvissa Kusiluikku on edelleen tummempi ja pienempi, Pullataikina vaaleampi ja suurempi.

Sattuu ja tapahtuu

Vanhan sanonnan mukaan aina sattuu ja tapahtuu. Täällä sattuu ja tapahtuu välillä liikaakin. Ja välillä ei tapahdu mitään. Ei ainakaan mitään sellaista mitä pitäisi tapahtua.

Viime viikon aikana olemme kovasti odottaneet talomme uusia kulkukortteja. Vanhoja emme edes saaneet, koska vuokraisäntämme ei ollut maksanut yhtiövastiketta. Mutta tähän asti ystävällinen turvallisuusäijä aina päästi meidät autotalliin. Nyt uusien sääntöjen ja korttien myötä, ei asiaa autohalliin enää olisi ilman korttia. Myös hissit alkaisivat toimia vain kulkukorteilla. Uudistuksen piti tulla voimaan helmikuun alussa. Uudistuksen päivämäärä lähestyi, mutta meidän kortteja ei vain näkynyt. Taas oli vuokraisäntä ”unohtanut” maksaa yhtiövastikkeen. Ajatus kävelemisestä 43. kerrokseen ei tuntunut pitemmän päälle kovin houkuttelevalta. Lukuisten soittojen, sekä vuokraisännälle että kiinteistövälittäjälle, jälkeen saimme lopulta kulkukortit. Tosin eipä se vuokraisäntä ole vieläkään tainnut maksaa yhtiövastiketta.

Kun Dubaihin muuttaa, pitää hakea paikallista henkkaria. Henkkarin saa viisumin jälkeen. Viisumi minulla on ollut kohta kuukauden. Henkkarin piti tulla joskus tammikuun alussa. Nyt kuitenkin selvisi, että henkkaritoimistossa minun hakemukseni käsittelyprosessi oli keskeytetty. Ja taas soitto firmaan, joka minun paperiasioita hoitaa. Lopulta henkkaritoimistossa myönnettiin, että heillä oli käynyt asian suhteen erehdys. Odottelen siis vielä uusia henkkareitani. Kaipa ne ennen kesää tulevat.

Olemme jonkun aikaa ihmetelleet miksei meille tule sähkö- ja vesilaskua. Toki olisi voinut olla tyytyväinen ettei laskua näy, mutta samalla olisi voitu katkaista meidän sähkön ja veden tulo, koska niistä ei ole maksettu. Muutaman soiton jälkeen selvisi, että sähkö- ja vesifirman mukaan asuntomme omistaja asuu asunnossa ja hänen takuumaksustaan on veloitettu meidän vesi- ja sähkölaskut. Jaa, ilmoitimme kyllä ennen tänne muuttoa, että muutamme asuntoon ja teimme firman kanssa myös sopimuksen. Ilman sopimusta ei taloon olisi voinut edes muuttaa. Mutta nyt vain odotellaan laskuja parilta viime kuukaudelta.

Saadakseen edullisemman nettiyhteyden kotiin, tulee ottaa samalla myös lankapuhelin. Niinpä meilläkin jossain työhuoneen papereiden alla nököttää lankapuhelin. Parin viimeisen laskun mukaan puhelimestamme on soitettu jokunen soitto. Tosin sekä aviomieheni että minä emme ole näitä soittoja soittaneet. Ja kun yritin tehdä koesoiton lankapuhelimellamme, ei puhelimella pystynyt edes soittamaan. Ja eikun soittamaan puhelinyhtiölle (onneksi kännykkä toimii). Kuulemma meidän puhelinliittymä oli jonkun firman käytössä. Pienen toiveen esitimme puhelinyhtiölle, että jos nyt kuitenkin liittymä tulisi meidän käyttöön. Vaikka emme sitä käyttäisikään, niin eipä tässä juuri huvita muiden laskuja maksella.

Täällä asuessa on oma kärsivällisyys kyllä kehittynyt. Pienistä asioista ei jaksa välittää. Jos jotain odottamatonta on sattunut, olemme vain aviomiehen kanssa todenneet ”tää on Dubai”. Tuo toteama ei enempää selityksiä kaipaa, kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa. Joskus, jos tilanne on ollut monta astetta pahempi, olemme lainanneet Seppo Rätyä. Kun toinen on sanonut ”Saksa on paska maa”, on toinen heti mielessään osannut laittaa sanan Saksa kohdalle toisen paikan. Mutta onneksi näin on käynyt lähinnä vain virallisia byrokratiajuttuja setviessä.