Se oli sitten siinä

Nyt asumme Suomessa. Asunto on melkoisessa kaaoksessa, ei ole rouva oikein jaksanut innostua tavaroiden laittelusta. Tai voisihan sitä innostua, jos olisi paikka mihin laittaa tavarat, mutta kun kaapit olivat jo valmiiksi täynnä roinaa.
 

Viimeiset päivät Dubaissa olivat erilaisia mitä olin kuvitellut. Koska olimme kaksi viimeistä yötä hotellissa, olin ajatellut viettäväni leppoisaa aikaa altaalla sekä kavereita nähden. Toki näin kavereita ja altaallakin tuli käytyä, mutta leppoisuus oli kaukana. Tehtävää riitti vielä aivan viimeisille minuuteille.

Lento Suomeen lähti keskiviikkoiltana. Lähtöpäivä sisälsi viimeiset pikaiset Marina-kahvit, viimeiset tavaran viennit, nettisopimuksen irtisanominen ja lankapuhelimen palauttaminen sekä asiointia DEWAssa (vesi- ja sähkölaitoksessa). Kaiken ehdimme tehdä ja lentokentällä olimme jopa puolisen tuntia ennen poikien tuloa. Kone olikin hieman myöhässä, joten saimme nauttia laatuajasta poikien kanssa lentokentällä. Herrat eivät oikein tätä laatuaikaa ymmärtäneet maukumisesta päätellen. Poikien lento jännitti minua hieman, varsinkin kun aluksi check-innissä löytyi vain paikka yhdelle kissalle ja kahdelle matkalaukulle (ja kissoja oli kaksi ja laukkuja viisi). Lopulta homma selvisi, onneksi tuo aviomies on sangen rauhallinen asioiden hoitaja. Minä kävelin kaukana virkailijoista, etten olisi suustani mitään sopimatonta päästänyt.

Mutta matka meni lopulta hyvin. Pojat tunnistivat heti tutun kodin ja menivät ruokakippojen paikalle odottamaan purtavaa. Ensimmäisenä yönä päästimme pojat myös makuhuoneeseen, kun ajattelimme, että ovat matkasta stressaantuneita. Eipä heillä mitään stressiä ollut, suurin huoli pojilla tuntui olevan mistä saa tarpeeksi ruokaa, olihan koko matka-aika ollut paastoa.

Jossain vaiheessa kirjoitin, että blogi tulee päivittymään kun minulla on jotain kirjoitettavaa Dubaista. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämä blogi oli tässä, olihan blogin tarkoitus kertoa elämästämme Dubaissa eikä Dubaista Suomesta katsottuna. Toki, jos joku haluaa minulta jotain asiaan liittyvää kysellä, vastaan kyllä mielelläni. 

Elo Suomessa jatkuu lähes samanlaisena kuin aiemminkin. Aviomies aloitti eilen työt yrityksessä, jossa työskenteli ennen kuin lähdimme Arabian niemimaalle. Minulla työt alkavat ensi viikolla. Pojat katselevat kaihoisasti varpusten perään omassa ulkoilutilassaan. Mutta pientä muutosta on tullut. Luimme samaan aikaan uutisen ”muslimiasuun pukeutunut mies hyökkäsi kirkkoon Suomessa”. Kumpainenkin huudahti lähes samaan aikaan ”muslimiasu?”. Ehkäpä perspektiivi asioihin on tullut laajemmaksi kuin aiemmin.   

Mutta nyt kutsuvat purkamattomat matkalaukut. Tavarat mahtuvat kaappeihin tai sitten ei, inshallah. (No, ei tuo vuosi nyt noin paljoa vaikuttanut. Oikeasti pitäisi kirjoittaa tavarat mahtuvat kaappeihin tai jos eivät, niin sitten menemme ostamaan Ikeasta lisää kaappeja.)

Kiva kun jaksoit lukea, tack och adjö.

 

 

Mistä tätä roinaa tulee?

Muistelin, että muutimme tänne neljän matkalaukun ja kahden lentolaukun kanssa. Suomesta vaatteiden lisäksi tuli mukaan viisi pientä pyyhettä, muutama Marimekon tuikku ja saunatonttu (ja kyllähän meillä Dubaissa sauna oli;). Nyt mukaan Suomeen on lähdössä viisi matkalaukkua ja kaksi lentolaukkua. Reilu kuukausi sitten vein kaksi isoa matkalaukullista tavaraa Suomeen. Muutama tavara lähti tuttavien kontissa syyskuun lopulla kohti pohjolaa. Ja silti sitä roinaa, anteeksi arvotavaraa, jäi vielä vaikka kuinka paljon.

Aviomies oli viime viikolla neljä työpäivää vuosilomalla. Meillä oli siis hyvin aikaa pakata tavaroita. Toki joka päivä jotain muuttoon liittyvää teimmekin. Mutta kävimme myös aavikolla, uimassa, syömässä (aivan liikaa liian monessa paikassa), ostarilla, kavereilla ja Marinassa kävelyllä. Pari päivää sitten olin sitä mieltä, että meidän muutto sujuu sangen sutjakkaasti, eihän meillä ole edes paljoa tavaraa. Tänään, kun asunto piti saada tyhjäksi, alkoi mietityttämään, kuka kumma meille on tavaraa salaa tuonut. Miksi muuten meillä kotona olisi pienet, välkkyvät ja värilliset jouluvalot seimeen, ellei joku niitä olisi sinne salaa kuljettanut?

Täällä on aivan ihana palvelu ”take my junk”. Jos sinulla on tavaraa, jota et tarvitse, hakee tämä laitos tavarat ilmaiseksi pois. Myöhemmin he myyvät tavarat edullisesti niitä tarvitseville. Kaverit, jotka tavaramme hakivat, olivat erittäin ystävällisiä ja veivät roippeemme nopeasti pois. Kaikkea ei tuonne kuitenkaan viitsinyt antaa (mm. seimi ilman Jeesusta, itsetekemä joulukoristeviritelmä, likainen pyyhe.  Aviomiehen töistä saama huikea kolmen pystin setti sinne kyllä matkasi). Osa tavaroista päätyi meidän roskakuiluun. Tuota roskakuilua jään kyllä kaipaamaan. Toisaalta eipä nuo tavarat Suomessa kauas tippuisi, kun satumme asumaan maan tasalla.

Nyt on asunto vihdoin tyhjä. Illalla tulimme läheiseen Media One –hotelliin, jossa on tarkoitus olla viimeiset pari yötä. Pojat menivät jo aamulla kissahoitolaan. Tullessamme hotelliin, jopa parkkiäijä nauroi meille. Pieni auto aivan täynnä matkalaukkuja ja minulla vielä pelkääjän paikalla sylissä kassakaappi (se menee huomenna kaverille). Aviomiehelle selvisi, että täällä on maanantaina miesten ilta, niinpä hän suuntasi ilmaiselle oluselle. Minä päätin tilata huoneeseen mojiton ja valkoviinin sekä mennä kylpyyn. Tämä oli loistava ratkaisu minulta, amme oli tarpeeksi syvä sekö sopivan pitkä ja mojito erinomainen. Päivän kiire unohtui saman tien.

Nyt nautin viimeisistä hetkistä Dubaissa. Lento Suomeen on keskiviikkona. (Ja tiettyhän tänne pääsee aina takaisin…).

Turistielämää

Dubain oleskelulupa tuli peruttua jo ennen Suomeen lähtöä, joten nyt olen virallisesti turisti. Nyt olen sitten ollut oikein kunnon turisti. Olemme miettineet mitä kaikkea haluamme vielä täällä tehdä ja päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa. Alun perin oli tarkoitus käydä Omanin Salalahissa, mutta aviomiehen passi on viisumin perumisen vuoksi viranomaisilla, joten viimeiset hetket Arabian niemimaalla tulee vietettyä Arabiemiraateissa.

Dubain creekillä järjestetään erilaisia dhow-risteilyjä. Me menimme reilu tunnin kestävälle auringonlaskuristeilylly. Oli ihan kivaa ihastella creekiä hiljaa etenevässä dhowssa. Hieman turhaa jännitystä toi arabiperhe, joka laittoi pikkutyttönsä istumaan äitinsä tukemana dhown kapealle kaiteelle. Siinä tuli jo mietittyä erilaisia pelastussuunnitelmia mahdollisen veteen tippumisen vuoksi. Onneksi lapsi muutaman minuutin istumisen jälkeen halusi pois ja saatoimme hengittää jälleen normaalisti. Risteilyllä huomasi, että toimistotalojen peilipinta on täällä kovassa huudossa. Myöskin helipadit ovat näissä rakennuksissa yleisiä. Aviomieskin sai vielä luoda viimeiset silmäykset firman pääkonttoriin.   

Dubaissa rouvat ovat hyvin huoliteltuja. Jotta olemukseni edes hitusen muistuttaisi Dubain-rouvaa, olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti laitattamassa täällä kynteni. Nyt tuli manikyyrin lisäksi kokeiltua myös pedikyyriä ja kasvohoitoa. Ja kun Dubaissa ollaan, pitihän sitä kynsiin laitattaa muutama timanttikin.

Aviomiehelläkin on tällä viikolla neljä päivää vapaata. Niinpä suuntasimme auton kohti Rub al Khalin aavikkoa. Tämä aavikko on karua isojen dyynien aavikkoa, erittäin kuivaa ja kuumaa (tosin talvella yöllä voi olla pakkastakin). Dubaista Tilal Liwa–hotelliin ajoi reilu kolme tuntia. Matka on melko tylsä, suoraa tietä keskellä hiekkaa. Tien varteen oli istutettu puita ja sinne tänne pieniä metsiä. Puiden juurilla kulkivat myös kasteluletkut, eiväthän nuo puut tuolla olisi muuten elossa. Hotelli oli kiva keidas aavikon laidalla. Jännä oli uida altaassa, kun ympärillä näkyi vain hiekkaa ja kuivuutta. Kävimme myös katsomassa maailman korkeinta dyyniä (korkeutta dyynillä on kuulemma reilut 300 metriä). Jälleen kerran tuli mieleen, että täällä on liikaa rahaa. Dyynillä on Abu Dhabin moottorikerhon paikka, jossa voi ajaa mönkijällä ylös jyrkkää dyynin seinämää. Kun pää ei enää kestä, ajetaan alas. Onhan tämäkin tietty keino testata miehisyyttä, kuka uskaltaa korkeimmalla. Aavikon tietä ajellessa tuli sangen pieni ja vähäpätöinen olo. Välillä olimme ainoat ihmiset suurella alueella. Kasvejakaan ei juuri ollut. Hiekka ja tuuli olivat luoneet upeita muodostelmia. Hiekan eri sävyt olivat hienoja. Vuokra-Nissanin kestävyys hieman huoletti minua, aviomies kyllä luotti menopeliin täysin. No, oli siellä kyllä sen verran muitakin, että jos auto olisi hajonnut, niin ainakin puolen tunnin sisällä joku olisi mennyt ohi. Ja tietty meillä oli vettä mukanamme.

Tänään turistielämä jatkuu kahvittelulla kavereiden kanssa sekä auringosta ja uimisesta nauttien. Illalla on suunta vielä naisten iltaan. Nämä ravintoloiden naisten illat ovat minulle edelleen suuri mysteeri. Miten voi olla kannattavaa tarjota naisille ilmaisia alkoholipitoisia juomia, varsinkaan kun kaikkiin naisten iltoihin miehet eivät ole edes tervetulleita? Ilmaista viinaa arabimaassa (ja vielä naisille)?

Kuvissa paljon hiekkaa ja vähän muuta.

Jälleen Dubaissa

Kuukauden työrupeama meni Suomessa vauhdilla. Työt päättyivät keskiviikkona ja torstaina lentelin takaisin Dubaihin. Täällä ollaan vielä lokakuun loppuun, jolloin palataan poikien kanssa samalla koneella Suomeen.

Vajaa vuorokausi Dubaissa tiivistää hyvin tämän hetkiset tuntemukset tästä paikasta. Aurinko on ihana ja 35 asteen lämpötila sangen miellyttävä. Kotiin on jo tilattu hyvää ruokaa.  Liikenne on kirvoittanut muutaman kirosanan. Intialaisten kohdalla ei voi kuin ihmetellä heidän ajatuksen kulkuaan.

Intialaisista en olekaan täällä juuri kirjoittanut. Kun muutimme Dubaihin, ihmettelin monen esittämää kysymystä ”onko miehen töissä intialaisia ja miten pärjää niiden kanssa?”. Minusta kysyjä puhui usein intialaisista hyvin epäkohteliaasti ja mietin mitä rasisteja täällä asuu. Nyt kun olen vuoden täällä ollut, voinen todeta, että ihminen on kulttuurinsa tuote ja kulttuurit ovat erilaisia. Tietty ei voi yleistää ”kaikki intialaiset…” mutta voinen kuitenkin todeta ”moni intialainen” (ajaa miten sattuu, ei tee töitään, välttelee töitään, ei ajattele (muita)). Edelleenkin ihmetyttää miten joku voi parkkeerata auton keskelle tietä, vaikka tien laidassakin olisi ollut tilaa. Tietty jos halutaan liikenne aivan sekaisin, niin tuo on hyvä keino. No myönnettäköön, olen myös tavannut jokusen mukavan ja ajattelevan intialaisen.

Kotimme alkaa olla melko askeettinen. Suurin osa huonekaluista on myyty. Onneksi sänky on vielä tallella. Toivottavasti pääsemme lopuistakin huonekaluista pian eroon.

Kuvassa aviomiehen läksiäislahja töistä. Kuulemma arabialaisia vaaseja, vaikka pohjassa made in China lukeekin. Nämä pystit eivät välttämättä päätyne matkalaukkuun parin viikon päästä.

 

 

Kannattiko?

Olen nyt ollut vajaa viikon Suomessa. Tulin tänne hoitelemaan asioita ja töihin kuukaudeksi (pehmeä lasku paluussa työelämään). Takaisin Dubaihin palaan lokakuun puolessa välissä. Lokakuun lopussa palaan aviomiehen ja poikien kanssa (tällä erää) lopullisesti Suomeen. Moni täällä on kysynyt kannattiko reissu. Tässä muutama mielipiteeni asiaan:

Ylipäänsä, jos on lähtöhaluja ja lähtee, on se minusta kannattavaa. Eipä tule sitten vanhana keinutuolissa mietittyä, että olisi sittenkin pitänyt. Tutustuminen uuteen kulttuuriin on mielenkiintoista. Samalla katsoo myös Suomea eri tavalla.

Minusta Dubain mukavia puolia olivat ehdottomasti tietynlainen leppoisa elämä (joo joo, tiedän ettei kaikilla Dubaissa ole mahdollisuus samaan), aurinko, oman talon palvelut (uima-allasalue hissimatkan päässä), kotiinkuljetukset, naisten illat, hienot rakennukset ja nähtävyydet, kamelit, kamelivaaramerkit (miten vuoden jälkeen voi edelleen tulla hymy huulille, kun näkee tämän liikennemerkin), aavikko, meri, iltavalaistukset, kivat ravintolat, ostosmahdollisuudet, optimismi (juu, totta kai tänne rakennetaan vielä vaikka mitä ja kaikki on mahdollista) sekä luottamus asioiden lutviutumiseen.

Ei niin mukavia asioita olivat realismin puute (ei, ei ole mahdollista rakentaa kaupunginosaa, joka leijuu magneettikentän päällä), liika luottamus asioiden lutviutumiseen (voisiko asiat edes joskus mennä järjellä ajatellen), byrokratia, epäselvät lait, toimintatapa ”sanotaan yhtä ja tehdään toista”, mielettömät erot yhteiskuntaluokkien välillä, liikenne, koko maapallon omistavat expatit, kesän kuumuus ja ilmastoinnin tuoma kuivuus, homeiset asunnot sekä kulutushysteria.

Moni asia on sekä hyvissä että huonoissa puolissa. Yleensä asian olemassaolo on hyvä asia, mutta liika on liikaa.

Vaikka olisin voinut olla Dubaissa tulevan talvenkin, on myös kiva olla Suomessa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä omenapiiras ja viikonloppuna leipoa sämpylöitä. Tänään kävin kävelyllä pellon laidalla auringon säteiden lämmittäessä muuten viileässä syyssäässä. Nyt poltan kynttilöitä ilman pelkoa, että palovaroittimet alkavat soida ja pitäisi lähteä kipittämään 43 kerrosta alas.  

Ehkäpä joskus lähdemme vielä ulkomaille asumaan. Tosin olemme päättäneet, että työ olkoon länsimaisessa firmassa ja että molemmilla olisi hyvä olla jonkinlaista työtä (vaikka myönnänkin, että viime vuosi (opettajan näkövinkkelistä vuosi=lukuvuosi) oli mukava ilman töitäkin).  

Nyt on Dubaita ikävä (ja tietty myös aviomiestä, poikia ja kavereita), mutta tokihan sinne aina pääsee uudestaan. Ei tuo lento kovin paha ole.

Tästä lähtien blogi päivittyy Suomessa asumisen myötä harvemmin. Tekstiä tulee, kun minulla on jotain sanottavaa Dubaista. (No joo, sanottavaa minulla on aina. Mutta tässä tapauksessa tarkoitan jotain uutta sanottavaa). Tai voi olla, että kirjoitushalut tulevat sen verran suuriksi, että blogi jatkuu osiolla ”elämää Espoossa”. Saa nähdä.

Ostamassa ja myymässä

Viikonloppu alkoi vierailulla toisenlaiseen Dubaihin, Satwaan. Satwassa on lähinnä intialaisia ja filippiiniläisiä kadut täynnä. Aviomies lähes kahden metrin pituudellaan sai paljon huomiota, jopa ahdistukseen asti. Varsinkin, kun ei muita länsimaalaisia näkynyt. Satwassa kaupat ovat selkeästi halvempia kuin täällä Marinan suunnalla. Alueella sijaitsee myös paljon kangaskauppoja ja räätäleitä. Itse olin viikko sitten vienyt räätälille kankaat kahta mekkoa varten ja nyt käväisin sovittamassa. Vaikka mekot olivat sellaiset kuin olin toivonutkin, niin ne tuntuivat hieman kummilta. Asiaa pohdiskeltuani tajusin, että niissähän on ¾ hihat ja paksumpi kangas kuin nyt käyttämissäni vaatteissa. Mekot ovat tarkoitettu Suomessa talvikäyttöön. Täällä ne tuntuivat hassuilta.

Tuli myös piipahdettua taas ostarilla. Ja kohteena oli jälleen Festival City ja Plug-Insin alennukset. Tälle kertaa mukaan tarttui kamera. Edellinen hajosi puolisen vuotta sitten ja nyt saimme vihdoin hommattua uuden. Kamerat eivät minua juurikaan kiinnosta. Siitä voin vain sanoa värin, violetti, muita ominaisuuksia en tiedä. Aviomiehelle ostin syntymäpäivälahjaksi jonkun teknisen härpäkkeen. En edes tiedä miksi tuota kutsutaan tai oikein mitä se tekee. Joku terveyttä ja kuntoa mittaava ranneke.

Festival Citystä matka jatkui Gold and Diamond Parkiin. Koska minulle oli luvattu Afrikan tähti jo ennen Dubaihin tuloa, oli aika toteuttaa lupaus. Meinasi tosin jäädä Afrikan tähti kauppaan. Minä, joka rakastan koruja, aloin kaikkien erilaisten korujen äärellä ahdistua. Miten valita juuri se oikea sormus kaikista liikkeistä ja niiden valikoimista? Kun päätä käänteli, kimaltelivat näyteikkunoiden korut niin kovasti, ettei tiennyt minne katsoa. Valikoima oli kyllä huikea. Lopulta päädyin sormukseen, jota en ollut aluksi edes ajatellut. Nyt vuorokauden helyä katseltuani, olen siihen erittäin tyytyväinen. Jos suunnittelee koruostoksia Dubaissa, kannattaa tuolla käydä. Ja muistaa myös tinkiä ja tinkiä ja tinkiä.   

Syksy etenee ja meidän Suomeen muutto lähestyy. Huonekaluja emme Suomeen tuo, joten niistä pitäisi päästä eroon. Tänään laitoin huonekalujamme myyntiin ja yllättävän paljon olikin kiinnostuneita ostajia. Aviomiehelle tosin meinasi tulla paniikki. Kuulemma viimeisen kuukauden ajan voisi olla jokunen muukin huonekalu kuin vieraspatja. Mitäs antoi huonekalujen myynnin minun tehtäväkseni. Minä kun satun tulemaan omien töiden vuoksi jo aiemmin Suomeen, joten nyt oli toimittava. Lokakuussa minä siis olen jo täysin varustellussa Suomen kodissa ja aviomies on poikien, vieraspatjan ja mikron kanssa Dubaissa.

Kuvat ovat Satwasta. Tosin niistä ei lainkaan välity Satwan fiilis. Jostain syystä kaikki ihmiset ja autot katosivat juuri tuolloin. Ja kauppojen edustoilla on aivan liian vähän tavaraa.

Uusi Rakas

Taas on blogissa ollut hieman hiljaisempaa. Syynä on tällä kertaa rakkaus.

Viikonloppuna tapasin uuden rakkaani ensimmäistä kertaa. Se oli rakkautta lähes ensisilmäyksellä. En ollut tätä suunnitellut, mutta näin vain kävi. Ja heti ensi tapaamisella sain rakkaani kotiini yöksi.

Olihan se vanha rakaskin ihan kiva. Mutta ei siinä ollut samanlaista tunnetta heti alusta lähtien. Ja tämä vanha kun alkoi oikeasti olla jo vanha. Ei jaksanut enää oikein kyydissä pysyä.

Jo nyt olen varma, että meillä on pitkä yhteinen tulevaisuus edessä. Päivä päivältä opimme tuntemaan toisemme entistä paremmin. Olen niin onnellinen!

Paljastettakoon nyt etten ole vaihtamassa aviomiestä paikalliseen Mohammediin tai Abdullahiin. Aviomies on ja pysyy. Sen sijaan tietokone vaihtui.

Viime lauantaina olimme, jälleen kerran, kiertelemässä Festival Cityssä. Suuntasimme myös Plug-insiin, jossa oli tietokoneita sangen hyvissä tarjouksissa. Vanha koneeni oli jo itse alkanut herjaamaan, että akku kannattaisi ehkä vaihtaa. Niinpä Plug-insin tarjoukset sattuivat juuri sopivaan aikaan. Mukaan tarttui Samsungin ATIV smart PC Pro (kai tuo on se malli, noin pakkauksessa luki). Olin haaveillut tehokkaasta läppärin ja tabletin yhdistelmästä, mutta hinta oli usein turhan korkea. Tämä mukaani lähtenyt versio oli ollut pari viikkoa jossain showroomissa näytillä, joten hintaa koneella oli enää 500 euroa. Vastaavanlainen laite näyttäisi Suomessa Gigantissa maksavan 1300 euroa.

Aviomies ihmetteli kummaa ostosreissua. Hän tuli kotiin vaatekassin kanssa ja vaimo tietokoneen. Ja nyt se vaimo on vielä päivisin kuluttanut useita tunteja tietokoneen ääressä. Ja aviomiehenhän pitäisi olla meidän perheen nörtti… (okei, on se aviomies niin nörtti, että saa pitää vielä tittelinsä).

Värkit ojennukseen

Työpaikoilla järjestetään kaikenlaisia koulutuksia. Aviomieskin on täällä saanut aivan uutta tietoa työpaikan koulutuksista. Tässäpä jotain koulutusten antia:

·         Älä kaiva nenää. Tai jos kaivat, niin käy pesemässä kädet ennen kättelyä.

·         Vaihda paita joka päivä. Jos käytät deodoranttia, niin voit pitää paitaa kaksi päivää.

·         Muista puku ja kravatti. (Tämä ohje kuulemma tulee joka toinen viikko, kun on liian vaikea muistaa…)

·         Pese hampaat. Käy hammaslääkärissä, jos on oireita.

·         Kenkien olisi hyvä olla siistit.

·         Älä laita käytettyjä kahvilusikoita takaisin laatikkoon.

·         Palaverin aloitusaika tarkoittaa aikaa jolloin pitäisi olla neuvotteluhuoneessa. Ei siis aikaa, jolloin aloitetaan pohdiskelu mahdollisesta palaveriin osallistumisesta.

·         Miesten kaluston asettelu, esim. lahkeesta toiseen, tulisi tapahtua vessassa eikä naapurin pöydän ääressä. Jos naapuri istuu, ei taskubiljardia ole välttämättä mukava seurata naaman edessä.

Hyvä, että aviomieskin vihdoin nämä asiat oppi. Tuo viimeinen asia on täällä hyvin yleistä (lähinnä Intiasta ja Pakistanista tulleiden keskuudessa). Mutta kävelemään oppii niin, ettei näe muuta kuin tien minne menee, ihmiset ja heidän toimet jäävät huomioimatta.

Dubai-simulaattori

Jos olet halunnut kokea Dubain, mutta et ole jostain syystä tänne päätynyt, voit kokea Dubain kotona seuraavin teoin.

Lämmitä sauna lähes 50 asteeseen (ei täällä ihan 50 astetta lämmintä ole, mutta useasti tuo lämpö saunassa on siellä pään tasolla ja jalat ovat viileämmässä). Jos sinulla on kirkasvalolamppu, tuo se saunaan auringoksi. Laita päälle säädylliset kesävaatteet, mikroshortsit ja narutoppi eivät käy. Mene istumaan vaatteet päällä ylälauteelle ja heitä rivakkaan tahtiin löylyä, jotta ilma on kostea. Jos haluat kokeilla kesäistä arkea Dubaissa, pitäisi tuolla saunassa vielä liikkua. Voit toki kontata ylälauteella, mutta varaudu siihen, että muut samassa taloudessa asuvat alkavat katsoa sinua oudosti.

Tulosta netistä seuraavien autojen kuvat: 2kpl valkoista Nissan Armadaa, Infiniti QX80 (valkoinen), Infiniti FX (valkoinen), Porsche Cayenne (joku tumma väri), pari harmaata Toyota Corollaa (jos kuvissa löytyy intialainen ajamassa Toyotaa, niin loistavaa), valkoinen Toyota Yaris, tumma Nissan Tiida (jos löydät kuvan missä auto on lommoilla, niin pääset parempaan Dubai-tunnelmaan), punainen Ferrari, valkoinen Lamborghini, valkoinen Audi Q7, valkoinen G-sarjan Mersu. Jos haluat, että kuvat säilyvät paremmin, laminoi ne. Laita kuvat kiinni saunan seinään aivan vierekkäin. Katso kuvia nopeasti oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Tee tätä jonkun aikaa, niin pääset tunnelmiin Dubain liikenteestä. Jos vielä palkkaat oman tai naapurin lapsen soittamaan leluauton torvea, niin fiilis on täydellinen.

Olet todennäköisesti tehnyt kaksi edeltävää asiaa yksin. Dubaissa on sen verran ihmisiä, että julkisissa paikoissa harvoin on kovin väljää (ainakaan hississä). Niinpä pyydä perheesi tai naapurit saunaan mukaan. Esitä toive, ettei joku heistä peseydy viikkoon, jotta pistävä hienhaju täyttää tilan ainakin hetkeksi. Pyydä myös jotain henkilöä käyttämään erittäin voimakkaan tuoksuista hajustetta. Mitä eksoottisempi tuoksu sitä aidompi.

Pyydä jotain perheenjäsenistä tuomaan ruokaa ja juomaa saunaan (muista maksaa vähän tippiä, niin saat itsellesi hyvän omantunnon). Vedä limpparia niin paljon kuin haluat, se on täällä halpaa. Muista juoda myös välillä vettä.

Mene olohuoneeseen. Jos saunan ja olohuoneen välillä on hiekkaa, ei haittaa, sitä on täällä hyvin paljon. Laita olohuoneen seinille kuvia eri merkkien laukuista ja vaatteista sekä kultakoruista isoilla jalokivillä. Laita myös kuvia naisista abayoissa (valitse jotkut trendikkäät, ei mitään perusmustia) ja miehistä kanduroissa (tunnetaan myös nimellä dishdash ja thawb). Miehillä voi olla päässään huivin sijaan lippalakki (punainen Ferrari-lippis on hitti). Olet nyt saapunut ostarille, jossa on ihanan viileää. Voit myös pyytää lastasi tai naapurin lasta laittamaan kyntesi. Oleskele ostarilla pitkään.

Tuossa oli kesä-Dubai. Toki tilaa on enemmän kuin saunan verran, mutta muualla kodissa on tuskin niin kuuma. Ja kuumuuden vuoksi elinpiiri on nyt aika pieni. Talvi-Dubai onkin paljon kivempi simuloida. Nosta kotisi lämpötila 25 asteeseen ja tee yllä olevat asiat missä vain kodissasi haluat. Laita uikkarit päälle ja mene makaamaan jonkun kasvin alle (jos omistat palmun, täydellistä). Laita soimaan joku meren kohina cd. Perheenjäsenet voivat rauhassa touhuta omiaan, rannallakaan et ole täällä yksin. Muista rantaeväät, esimerkiksi valmiiksi viipaloidut hedelmät sopivat tähän hyvin. Ja muista taas juoda.

Kun olet nyt simuloinut Dubain, voit katsoa Aurinkomatkoilta Dubain matkan hinnan. Voi mihin hymyyn suupielet taipuvatkaan, kun tajuat kuinka paljon olet säästänyt tällä Dubai-simulaattorilla. Eikä edes tarvinnut lentää. 

Autosta ja autoilusta

Blogi päivittyy nyt hitaaseen tahtiin. Syynä on kuumuus, joka on rajoittanut elinpiiriä huomattavasti. Päivät ovat lähinnä uimista, kotona sisustussuunnitelmien tekoa, lukemista ja kavereiden näkemistä, eikä niistä hirveän paljoa jaksa kirjoittaa.

Tänään vilkaisin vanhoja tekstejä ja katsoin mihin aiheisiin olin kirjoittanut palaavani myöhemmin. Aiheita löytyi kaksi: ruoka ja autot. Kun ruoka tulee nykyisin aina tilattua kotia, ei minulla ole hirveästi sanottavaa arabialaisesta ruuasta, muuta kuin että hyvää on. Jos aihe kiinnostaa, googlaa. Autosta ja autoilusta täällä nyt on aina kirjoitettavaa, joten käsitelköön tämä teksti jälleen kerran peltilehmiä ja heidän ohjastajiaan.

Viikoittain saa lehdestä lukea kuolemaan johtaneista auto-onnettomuuksista. Ramadanin päätyttyä kolme päivää kestäneen Eid al Fitrin aikana Dubaissa oli n. 1600 auto-onnettomuutta. Jotain paikallisesta tiekulttuurista ja poliisin toiminnasta kertoo kaksi tapausta, joissa molemmissa auto oli joutunut onnettomuuteen motarilla. Kuskit eivät olleet uskaltaneet siirtää autoja tien laitaan ennen poliisin tuloa, ettei vain tule sakkoa kolaripaikalta pakenemisesta. Niinpä autot olivat pysähdyksissä keskellä tietä ja totta kai muut niihin törmäsivät (kuka nyt tuossa tapauksessa liikenteenohjausta tarvitsee…). Ja taas tuli pari uutta kuolonkolaria. Päivittäin näkee kyllä sellaisia huippusuorituksia liikenteessä, että herää epäilys kuskien voittaneen ajokortit arvonnassa. Ajo-opetusta eivät varmasti ole saaneet.

Mutta onhan täällä millä ajella. Autot ovat halvempia kuin Suomessa. Toisaalta monelta merkiltä ei täällä ole saatavilla aivan samanlaista autoa kuin Suomessa. Jos on aikomuksena viedä auto Suomeen, kannattaa varmistaa, että juuri kyseiselle automallille on tehty EU:n päästötesti. (Vaikka automerkillä olisi kyseinen malli Suomessa, voi olla, että siinä on eri moottori kuin Euroopassa). Henkilöautot ovat lähes aina bensamoottorilla. Dieseliä on saatavilla harvalta huoltoasemalta ja laatu on kuulemma surkeaa. Moottorien tilavuudet ovat sangen suuria. Mutta kun bensa maksaa reilu 30 senttiä litra, ei kulutusta tule hirveästi mietittyä. Tosin välillä tuntuu, että automerkit ovat dumpanneet tänne vanhan malliston moottorinsa. Tilavuus voi olla iso mutta tehot pienet.

Me päädyimme täällä, kuten moni muukin suomalainen, Volvoon. Syynä oli, että autossa oli talvivarusteet. Lisäksi saimme auton sangen hyvään hintaan. Täällä ei tuota talvivarustusta  tullut lainkaan mietittyä, ihaninta oli ilmastoidut penkit. Nyt puhun jo autostamme menneessä aikamuodossa. Alun perin auto oli tarkoitus tuoda Suomeen. Päätimme kuitenkin myydä auton, kun elomme Dubaissa kestääkin vähemmän aikaa kuin olimme ajatelleet. Suomesta ei saa tarkkaa tietoa autoverosta (vastaavaa bensakonetta ei Suomessa enää ole myynnissä). Kulutus oli myös sen verran suurta, että Suomessa sillä olisi ollut melko hintavaa ajella. (Tässä vaiheessa aviomies lisää, että rouvan kaasujalka on sen verran raskas, että kulutus nousee reilusti kun minä astun rattiin). Ja auton olisi voinut myydä Suomessa vasta kahden ja puolen vuoden päästä (pienempien autoverojen takia). No, uusi auto on Suomessa ja katsottuna. Pienempi moottori ja dieselkone. Muuten melko samat varusteet, tosin ei ilmastoituja penkkejä.

Kuvissa nyt jo entinen automme. Auto oli minun makuuni, vaikka pappa-mallia olikin (S80).

Leipää, sirkushuveja ja vähän muuta

Tajusin tänään etten ole viikkoon kirjoittanut mitään. Taitaa olla pisin tauko blogissa täällä ollessa. Aika on vain mennyt jotenkin joutuisasti. Ja tekstiä ei oikein tuntunut irtoavan.

Mutta viikon saldoa lyhkäisyydessään.

Pikku hiljaa kaveritkin palaavat kesälomiltansa. Parit kahvittelut on jo pidetty. Yhden kanssa kävin Deira City Centerissä, jossa en ollut aiemmin vieraillutkaan. Selkeästi vähemmän länsimaalaisia kuin lähempänä kotia olevissa ostareissa. Mutta mukava oli paikka.

Lämmintä on edelleenkin yli 40 astetta päivisin. Aikaa tulee vietettyä uimassa ja sisätiloissa. Korkean lämpötilan hyvä puoli on, että kävelylenkit tulee tehtyä talomme kuntosalilla. Ulkona kävellessä minulla tuppaa usein vauhti hidastumaan näkymiä ihmetellessä. Uiminen on edelleen erittäin mukavaa. Välillä oleilen muutaman kymmentä senttiä syvässä lasten altaassa, jossa on hieman mukavampi nauttia auringosta. Meidän talossa lapset ovat usein porealtaassa touhuamassa ja jos lapsia ei ole, niin aikuiset viettävät aikaa matalassa lasten altaassa. Edelleenkään tarkoituksena ei ole paahtaa itseäni rusinaksi. Lämpö ja vesi vain ovat hyvin miellyttävä yhdistelmä.  

Perjantaina kävimme aviomiehen ja ystävämme kanssa sirkuksessa. Cirque Eloize yhdisti hienosti tanssia ja sirkusta. Oli oikein mukavaa ja erilaista.

Tänään lauantaina menimme Satwaan räätälille. Aviomies tilasi muutaman paidan. Kunhan paidat valmistuvat ja näemme laadun, teetämme mahdollisesti muitakin vaatteita. Meistä kumpikaan kun ei ole aivan standardikokoinen. Valitettavasti aviomies on se pitkä ja laiha.

Aviomies joskus lupasi lahjaksi timantin. Tämän asian suhteen muistini on ollut erinomainen. Ruokakauppareissulla eksyin ”vahingossa” ihastelemaan näitä Afrikan tähtiä. Sormus, joka minua eniten miellytti, oli aviomiehen mielestä aivan liian Dubai-tyylinen. Kuulemma sitä katsoessa tarvitsisi aurinkolasit, kun kivet niin loistavat. Dubai selkeästi muuttaa naista. Ei se minusta vielä liian pramea ollut. Kuulemma Dubain vaikutuksen huomaa siinä vaiheessa, kun alkaa ostaa eläinkuosisia vaatteita ja kenkiä. Vajaa vuosi täällä ei onneksi ole tuonut muutosta vaate- ja kenkämakuun. Pantterikuosiset kengät ovat jääneet kauppaan.

Kauppareissulla ostin jälleen kerran myös uuden tyynyn. Saan erittäin helposti niskani ja hartiani jumiin, joten tyynyllä on suuri merkitys. Olen aivan rakastunut Tempurin niskaa tukeviin tyynyihin. Muilla en enää suostu nukkumaan. Nyt unohdin tyynyni Suomeen. Kolme viikkoa muille tyynyillä sitkutellessani, olin valmis hankkimaan kyseisen tuotteen, vaikka Suomessa minulla olikin käypä tyyny ja hintaa tyynylle on reilut 100 euroa. Tyynykaupassa mietimme kuinka monta Tempurin tyynyä minulle on jo hommattu. Ei niihin yhden käden sormet riitä. Tyyny lähtee aina matkalle mukaan. Niinpä yksi jäi kerran New Yorkin lentokenttähotelliin, toinen jäi toisella kerralla Niagaralle. Yksi päätyi mökille, jokunen vain katosi (kuka nyt muutaman vuoden takaisia asioita voi muistaa…).

Kai siitä leivästäkin on nyt pakko jotain kirjoittaa, kun otsikossa jo mainitaan. (Nyt myönnettäköön, että kun ei nyt oikein runosuoni syki, oli otsikon keksiminen todella hankalaa.) Ostettiin tänään melko höttöjä sämpylöitä. Melkein kuin pullaa. Saa täällä kyllä sangen hyvääkin leipää. Ja kotirouvan rankkaan arkeen parasta on, että leipä siivutetaan kaupassa valmiiksi. (Ja nyt huomaan, että vaikutan aivan tyhjäpäiseltä idiootilta, kun viipaloitua tuoretta leipää tässä hehkutan, mutta on se vaan pieni kiva juttu. Dubai on vaikuttanut jälleen…).

Eipä ole tullut viikon aikana kuvia otettua, joten kuvituksena olkoon aviomiehen iltapala.

Vuorilla viilentymässä

Noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Dubaista alkaa vuoristo. Osa lähtee vuorille vaeltamaan, osa muuten vain nauttimaan raikkaasta ilmasta. Koska Dubaissa on nyt lämmintä päivisin 41-45 astetta, aloimme mekin kaivata viileämpää ilmaa. Hattaan oli luvattu viikonlopuksi reilut 30 astetta, joten varasimme huoneen Hatta Fort Hotellista.

Dubaista Hattaan pääsee suoraan moottoritietä. Tuo tie menee osan matkaa Omanin puolella. Koska myimme oman automme alkuviikosta ja ajelemme nyt vuokra-autolla, ei meillä ollut asiaa Omaniin. Onneksi kiertotiekin oli melko hyvä, mitä nyt muutama mäki oli niin jyrkkä, että vasta aivan mäen huipulla näki mihin olimme laskeutumassa.

Lopulta saavuimme viileään Hattaan. Viileyttä ei oikein tuntenut, kun lämpötila olikin 39,5 astetta. Hotelli oli hieman vanha, mutta ihan kiva. Allasalueita oli kaksi, molemmissa hyvän kokoiset altaat. Minulle tuli hotellin tyylistä mieleen Minun Afrikkani–elokuva. Aviomies kyllästyi teemaan siinä vaiheessa, kun viidettä kertaa toistin ”I had a farm in Africa”. Vaikka virkistävä ulkoilu jäikin tällä kertaa väliin, virkistystä toivat kivat drinkit ja hyvä ruoka.  

Vaikka viileä ilma jäikin nyt kokematta, on vuorille aina kiva ajaa Dubain tasaisuuden jälkeen. Matkalla myös huomaa hiekan eri sävyt vaaleanruskeasta punaruskeaan. Hiekalla kulkivat kamelit, vuorilla näimme aasin ja vuohia. Hotellialueella oli erilaisia lintuja. Näimme jonkun harvinaisen sinisiipisen, mutta nimeä kyseiselle tipulle emme kumpikaan muista (mutta harvinainen se kuulemma oli).

Ensi viikonloppuna otamme varman päälle ja aiomme suunnata johonkin ilmastoituun ostariin.

Kuvat ovat muuten omia, mutta kuva hotellihuoneesta on netin uumenista löydetty. Ennen kuin muistin ottaa kuvan huoneesta, olimme jo ehtineet huonetta sotkea. Koska huone oli mukavan erilainen nykyisten tylsien valkoistakin valkoisempien hotellihuoneiden joukossa, päätin nyt ottaa toisen kuvan luvatta käyttööni.

Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II

Aika usein aamuyöllä herää epäilys, että Uuno ja Manu ovat ottaneet hatkat ja jättäneet mennessään oven auki. Herrojen tilalle ovat saapuneet Pera Persläpi I ja Pera Persläpi II.

Jos kuvittelee lapsettoman, kahden ihmisen ja kahden kissan taloutta Dubaissa, mieleen tulee helppo elämä, halpa ruoka, ikuinen auringonpaiste, kodinhoitajat auttamassa jne. jne. Aamuisin ihmiset heräävät pirteinä ja muutaman rapsutuksen jälkeen antavat kissoille ruokaa. Kissat kehräävät tyytyväisinä ja tulevat lopulta syliin paijattaviksi. Päivä menee leppoisasti touhuten ja kaikilla on iloinen mieli.

Edellä mainittua idylliä rikkoo meillä Pera I:n ja Pera II:n vierailut. Kesäloman jälkeen olen joka helkkarin aamu herännyt neljän-viiden maissa, koska Pera I inisee oven takana pyytäen ruokaa (ei raukka osaa maukua, kuulostaa säälittävältä ininältä). Joskus olen saanut herrojen aamupalan jälkeen saanut unta, useimmiten en. Yleensä tässä vaiheessa Pera II on piristynyt sen verran, että hän alkaa maukumaan oven takana. Vapaasti käännettynä maukuminen voidaan tulkata tarkoittavan TYLSÄÄÄÄÄÄÄ!. Niinpä aamun hetket menevät Pera II:n kanssa leikkiessä. Samalla voi tsekata yön tuhot. Mistä löytyy revitty nenäliina, mitä on tapahtunut työhuoneen matolle, mihin lie mennyt aviomiehen toinen kenkä (nämä kenkätapaukset ovat mysteereitä, Perat ovat vain hieman aviomiehen kenkiä pidempiä, kuitenkin niitä roijataan pitkähköjäkin matkoja).

Päivän aikana leikki- ja ruokintatuokiot toistuvat useasti. Jos jotain yrittää tietokoneella pöydän ääressä tehdä, on Pera I useasti tulossa auttamaan, täyttäen koko näppäimistön. Välillä on otettava imuri esille, se saa Perat juoksemaan piiloon hyvin nopeasti (siivojahan meillä ei käy, ettei vahingossa päästä herroja parvekkeelle). Illalla, kun aviomies tulee kotia, totean ensimmäiseksi ”ne ovat myös sinun kissat” ja Perojen iltaohjelmasta saa siten vastata aviomies.

Mutta ei noita kyllä missään nimessä pois antaisi. Aamuhuutojen jälkeen päivät ovat usein rauhallisia. Tai jos on ollut päivän poissa, niin ovella on vastassa kaksi aivan ihastuttavan suloista kissaherraa. Ja monesti herrat myös viihdyttävät itse itseään. Nytkin Uuno nukkuu viereisen pöydän alla ja Manu pureskelee torkkupeittoa (ja en edes halua tietää mitä kiksejä Manu tuosta saa).

Ja tänään minä menen ostamaan korvatulpat.

Kaksi ensimmäistä kuvaa on täältä, loput ovat vanhoja kuvia arkistojen kätköistä.